Ensimmäinen rakkaus ja luopumuksen aika

Laittomuuden seuraus

Jeesus sanoo Matt.24:12: ”Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus”. Tätä Jeesus ei kuitenkaan sanonut tästä maailmasta, sillä eihän tämä maailma ole koskaan Jeesusta rakastanut.

Hän kertoi sen omille rakkaille opetuslapsilleen, kun hän opetti heille viimeisistä ajoista ja lopun ajan tapahtumista. Ei Jeesus opettanut tätä siis vain niille, jotka silloin kerran istuivat hänen ympärillään, vaan myös kaikille meille, jotka myöhempinä aikoina tahdomme vielä kuulla hänen äänensä.

On aika hätkähdyttävää, kun Jeesus sanoo että silloin ”useimpien rakkaus kylmenee”… Hätkähdyttävää – koska hän puhuu siis omistansa ja omillensa.

Seuraavissa jakeissa Jeesus jatkaa: ”Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu. Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.”

Moni meistä voi pelästyä sitä, kun sanotaan, että pysyy vahvana. Ikään kuin olisi kysymys jostain voimasta, mikä meillä pitäisi olla. Varsinkin, kun ainakin minä olen tähän asti löytänyt itsestäni vain kaikenlaisia heikkouksia ja puutteita.

Ehkä meitä voi kuitenkin lohduttaa se tieto, että alkutekstissä ei ole ollenkaan sanaa vahvana. Puhutaan ainoastaan pysymisestä tai jäämisestä. On siis samantekevää, olemmeko vahvoja vai heikkoja, kunhan me jäämme Kristukseen silloin, kun useimpien rakkaus Jeesusta kohtaan kylmenee.

Ja lopulta taitaakin olla niin, että juuri heikot jäävät Jeesukseen, vahvat jatkavat eteenpäin saaden väärän signaalin oman voimansa merkityksestä!

Kaikissa lopun aikaa koskevissa Raamatun teksteissä näkyy jollakin tavalla tämä sama tosiasia: Viimeisinä aikoina monet lähtevät pois. He eivät siis jää, he eivät pysy.

Sitten Jeesus viittaa siihen, missä pitäisi pysyä: Tässä Jeesuksen valtakunnan evankeliumissa, mikä on saarnattava todistukseksi kaikille kansoille. Siinä evankeliumissa, mikä on ilmestynyt Jeesuksessa. On pysyttävä siinä Kristuksessa, joka on tämän puhunut. Eksytysten tuulet vievät kaikki muut mukanaan, jää vain ne, jotka pysyvät Hänessä.

Kiteytän vielä selvemmin: Pysyvät siinä Jeesuksessa, joka on puhunut meille Raamatun sanan kautta ja pystyttänyt valtakunnan, jonka perustuslaki on iankaikkinen sana. Siihen lisäämättä ja siitä mitään pois jättämättä. Niin kuin Juuda sanoo 1:3: ”tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu”.

Ja niin kuin Jeesus sanoo Joh.6;63: ” Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.” Huomaa: aikamuoto perfekti: ”Olen puhunut” ja ”on pyhille annettu”… Tämä merkitsee Raamatun sanaa. Se on perustuslaki, mitä ei voi mennä muuttamaan millään ilmoituksella eikä uudella sanomalla.

Tänä aikana, jolloin on niin monenlaisia Jeesuksia, meidän on siis ehdottoman tärkeä erottaa oikea Jeesus kaikkien valheitten keskeltä. Se oikea Jeesus on: Raamatun Jeesus.

Jeesus myös sanoo, että ennen loppua pitää tämän valtakunnan evankeliumi saarnata todistukseksi kaikille kansoille… On huomattava, että ei puhuta enää samalla tavalla evankeliumista pelastuksena kaikille kansoille, vaan todistuksena… Kreikaksi. eis marthyrion, (prepositio eis = vastaan, ja marthyrion = todistus). Pitää sisällään merkityksen tähän suuntaan: Todistukseksi kaikkia kansoja vastaan… Todistus lopun aikana aiheuttaa vihaa ja vainoa…

Kysymys on siis samasta asiasta kuin esim. Hoosea ja Aamos joutuivat saarnaamaan Israelia vastaan. Tai Jesaja ja Jeremia joutuivat saarnaamaan Juudaa ja Jerusalemia vastaan, ja kertoa heille peruuttamattoman tuomion olevan tulossa.

Toki tämä evankeliumin todistus vielä nytkin pelastaa ne, jotka saavat piston sydämeensä ja kuulevat evankeliumin äänen. Se on viimeinen herätyksen mahdollisuus, minkä jälkeen seuraa paatumus ja kylmyys, millaista ei ole koskaan ennen maailmassa ollut.

Myös Jumalan seurakunta tullaan seulomaan. Ja se on jo alkanut. Korvissani soi edelleen Aamos 3;12: ”Näin sanoo Herra: Niinkuin paimen saa pelastetuksi leijonan kidasta pari sääriluuta tai kappaleen korvaa, niin pelastuu israelilaisiakin, niitä, jotka istuvat Samariassa sohvankulmassa ja kirjosilkkisellä leposijalla”.

Tämän tosiasian tähden on suurta armoa, jos me vielä saamme pysähtyä ja tutkia omaa suhdettamme Jeesukseen.

Tämän päivän tärkeä kysymys kuuluukin: Pysymmekö me vielä silloinkin Kristuksessa, kun se maksaa kaiken? Ja mikä sen ”pysymisen” voi meissä vaikuttaa?

Paluu Jeesukseen!

Joku aika sitten eräs nuorempi veli soitti minulle etelästä ja luki pienen pätkän eräästä Hallesbyn kirjasta. Jotakin niissä luetuissa sanoissa oli sellaista, että ne tarrautuivat sisimpääni – ja jäivät sinne työstämään oman sydämeni tilaa. Viime viikolla kun näitä mietin, alkoi mielessäni soida jatkuvasti erään laulun sanat. Laulu on varmaan tuttu. Sen viimeinen säkeistö kuuluu näin:

Huomaako Hän, kuinka kaiken tuhlaan?

Näkeekö sen, kuinka harhailen?

Kutsuuko Hän silti minut juhlaan

ja tulla saan kotiin uudestaan?

Hyräillessäni tätä laulua, näiden viimeisten sanojen kohdalla … ja tulla saan kotiin uudestaan… tämä sana uudestaan toi jostakin syystä jatkuvasti kyyneleet silmiini.

Vähitellen aloin aavistaa, että nyt on syytä palata – palata takaisin johonkin. Mutta mihin?

Ilmestyskirjan alkuluvuissa (2-3) Johannes ilmoittaa ne sanat, jotka ylösnoussut Jeesus julistaa viimeisten aikojen seurakunnille. Koska tämä aika, missä elämme, on sellaista, että se pyrkii voimakkaasti sokeuttamaan meitä ja laulelee hengellisiä kehtolauluja myös Jumalan lapsille, niin minusta alkoi tuntua että tuo paluun sanoma löytyy täältä Jeesuksen puheesta.

Sanomaa viimeisille seurakunnille

Heti Ilm.2;1-7 jakeissa Jeesus puhuu Efeson srk:n enkelille äärettömän kallisarvoista, yksinkertaista ja paljastavaa totuuden sanaa, jonka tulisi koskettaa jokaista uskovaa tässä maassa – juuri nyt!

Jeesus osoittaa puheensa Efeson srk:n enkelille. Enkeli tarkoittaa toki srk:n johtajaa tai vanhinta tai kaitsijaa, siis sitä, joka on ensimmäisenä vastuussa opetuksen sanasta seurakunnassa. Hänelle tämä sanoma on ensimmäisenä sanottu.

Jumalan järjestyksen mukaan kaitsijan olisi ensimmäiseksi otettava sana omalle sydämelleen, tehtävä itse parannus, ja julistettava sanoma srk:lle myös oman elämänsä muuttumisen kautta.

Mutta ei tämä kuitenkaan niin yksinkertaista ole, että sanoma ei samalla koskisi suoraan myös meistä jokaista, sillä ei vain tässä, vaan myös kaikissa muissakin seurakunnille osoitetuissa sanomissa sanotaan samalla tavalla: ”Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo”. Ja koska meilläkin on korva, niin kuulkaamme siis, mitä Henki seurakunnalle sanoo.

Näin alkaa sanoma:

Ilm.2;1-3: ”Efeson seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo hän, joka pitää niitä seitsemää tähteä oikeassa kädessään, hän, joka käyskelee niiden seitsemän kultaisen lampunjalan keskellä: Minä tiedän sinun tekosi ja vaivannäkösi ja kärsivällisyytesi, ja ettet voi pahoja sietää; sinä olet koetellut niitä, jotka sanovat itseänsä apostoleiksi, eivätkä ole, ja olet havainnut heidät valhettelijoiksi; ja sinulla on kärsivällisyyttä, ja paljon sinä olet saanut kantaa minun nimeni tähden, etkä ole uupunut.”

Jeesus katselee ja arvioi tässä seurakunnan tekoja ja toimintaa. Johtajaa, mutta siis myös jokaista meistä, jolla on korvat ja joka kykenee sydämessään kuulemaan Jeesuksen ääntä.

Eli, me saamme nyt siis kaikki yhdessä ja jokainen erikseen panna itsemme tämän sanan alle.

Kuulemme, kuinka Jeesus kertoo kaikesta siitä, mikä on hyvin. Ja jos mekin olemme rehellisiä, niin saatamme olla aika tyytyväisiä omaan uskoomme – varsinkin, jos verrataan moniin muihin, monenlaisissa harhoissa eläviin ja maailmanmielisempiin uskoviin.

Te näette paljon vaivaa muiden ihmisten hyväksi… Te teette töitä vaivaa säästämättä ja kärsivällisesti. Kohtaatte tosin vastustusta ja vaikeuksia, mutta silti uupumatta kannatte kuormia ja vastuuta Jeesuksen nimen tähden!

Puheissa olette suoria ja rehellisiä, sanotte synnin synniksi, ettekä hyväksy ihmisten vääriä tekoja. Teillä toimii myös henkien erottamisen kyky ja te paljastatte lopun ajan väärät apostolit ja profeetat ja sanoudutte irti heidän valheistaan….

Ja vielä, jakeessa 6 lisätään: ”Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan.” Tämä tarkoittaa, että teillä ei myöskään saarnata halpaa armoa, eikä hyväksytä laittomuutta mistään hinnasta. Ei silloinkaan, kun siihen painostavat isokenkäiset johtajat, jotka eivät itse niin tarkkaa lukua synnistä pidä… Te tuomitsette homoliitot ja pysytte Jumalan sanassa.

(Nikolaiittain harhaoppi on sama kuin Bileamin eksytys. Jumalasta pidetään kiinni ja häntä kunnioitetaan samalla, kun sisimmässä on huoruuden henki). Niinpä tämän harhaopin piirissä jaettiin kaikki keskenään tasan, mutta myös esim. vaimot!)

Tässä Efeson seurakunnassa ei laittomuus ollut päässyt valtaan. Eikä myöskään meidän elämässä. Vai onko?

Kaikesta tästä hyvästä huolimatta kaitsija (ja myös seurakunta, koska sille kirje on tarkoitettu) eli silti itsepetoksessa. Jeesuksen sanojen mukaan: syvässä lankeemuksen tilassa!

Kaiken tämän kiitoksen keskellä, mitä Jeesus näin hyvästä toiminnasta sanoo, ei ole helppo huomata, mitä täältä puuttui. Kun kerran srk:n kaitsijakin oli näin esimerkillinen ja kuuliainen Jeesukselle ja teki kaiken koko sydämellään. Mutta silti Jeesus sanoo hänelle, että hän elää lankeemuksessa.

Jos Raamattuun ei olisi kirjoitettu tätä, mitä Jeesus nyt sanoo seuraavaksi, me emme voisi edes epäillä, että jotakin kaiken tämän hyvän toiminnan jälkeen voisi olla raskaasti pielessä.

Ja onko niin, että laittomuus on täälläkin niin salakavalasti pääsemässä valtaan, että se pystyy meiltäkin peittämään tämän yhden asian?

Puhutaan siis laittomuudesta. Mitä se merkitsee?

Maailmalle se merkitsee sitä, että ihmiset eivät välitä Jumalasta juuri mitään, eivätkä välitä siitä, että Jeesus on sovittanut heidän syntinsä.

Meille taas laittomuus merkitsee jotakin muuta: Matt.22:36-38: ”Opettaja, mikä on suurin käsky laissa?” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky.”

Rakastatko sinä Jeesusta enemmän kuin mitään muuta?

Tälle hyvälle Efeson srk:lle Jeesus sanoo:

Ilm. 2;4-7 ”Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta. Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä vihaan. Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen, joka voittaa, minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan paratiisissa. ”

Tämä on se yksi ja ainoa asia, jossa on elämän suola, sen perustus, ja tarkoitus.

Meille suomalaisille tämän pitäisi olla tuttua jo Paavo Ruotsalaisen ajoista: ”Yksi sinulta puuttuu, ja sen yhden mukana kaikki: Jeesuksen Kristuksen sisällinen tunteminen”.

Ilman tätä myös meidän ”lampunjalkamme” työnnetään pois paikoiltaan.

Näin on Jeesus sanonut!

Efeson synnit

Jeesus sanoo Efesolle, että sinä ”olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.”

Hyljännyt (kr. afiemi, tulee sanoista apo + hiemi, sanamukaisesti tarkoittaa pois lähettämistä). Jeesus sanoi sanoman alussa: ”Minä tiedän sinun tekosi”… ja nyt jatkaa: olet hyljännyt, olet lähettänyt pois ensimmäisen rakkautesi!

Toisin sanoen, rakkautesi on kylmennyt! Etkä ole enää minua tarvinnut. (Verbiä käytetään, kun esim. hylätään toinen aviopuoliso).

Katsotaan tarkemmin Efeson srk:n toimintaa. Miten siitä voi huomata, että rakkaus on kylmennyt? Mitä Jeesus siis sanoo:

Sinä et voi pahoja sietää…

Sinä olet koetellut vääriä apostoleja…

Sinä olet havainnut heidät valhettelijoiksi…

Sinulla on kärsivällisyyttä…

Paljon sinä olet saanut kantaa…

Etkä sinä ole uupunut…

Verrataanpa tätä nyt siihen sanomaan, mikä Jeesuksella on Filadlfian srk:lle. Ilm. 3;7-13. (Filadelfia on se lopun ajan seurakunta, missä on Jeesuksen rakkaus.)

3:7 Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: ’Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa:

3:8 Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.

3:9 Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.

3:10 Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.

3:11 Minä tulen pian; pidä, mitä sinulla on, ettei kukaan ottaisi sinun kruunuasi.

3:12 Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni.

3:13 Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo.’

Efesoa puhuteltiin tavalla, joka sitä miellytti. Sinä et voi pahoja sietää, sinä olet koetellut, sinä olet havainnut, sinulla on kärsivällisyyttä’, sinä olet saanut kantaa, sinä et ole uupunut… SINÄ, SINÄ…

Filadalfia: Minä olen avannut, minä annan sinulle, minä olen saattava heidät siihen, minä sinua rakastan, minä otan sinusta vaarin, minä pelastan, minä tulen, minä teen, minä kirjoitan….

Tässä ero! Kuka seurakunnassa toimii? Jeesus vai me itse?

Efeson seurakunta oli uupumaton ja ahkera toimimaan. Se teki työnsä mallikelpoisesti. Siellä oli voimaa ja armolahjoja. Ja kaikkien näiden kautta Jeesus vaikutti. Mutta – Häntä itseään ei siellä enää tarvittu. Hänen vaikutuksensa riitti!

Filadelfian enkeli oli voimaton ja vähäinen, eikä tällä seurakunnalla ollut mitään muuta kuin vain Jeesus yksinänsä. Jeesus itse oli heidän ainoa rakkautensa.

Filadelfialla ei ollut voimaa eikä valtaa, eikä näyttävää toimintaa. Mutta juuri siksi he pysyivät Hänessä. Jeesus oli siellä – ja teki itse kaiken sen, mikä on hänestä!

Efeson srk:lla oli voimaa ja sitkeyttä, mikä ei tietenkään ole sinänsä paha asia. Mutta juuri siksi Jeesuksesta tuli vähitellen ja pikkuhiljaa kuin väline, jota käytetään srk:ssa. Häneltä me saamme voimaa toimia, me saamme armolahjoja, me saamme intoa, me voitamme vastoinkäymiset hänen avullaan, me saamme kärsivällisyyttä, me saamme nauttia hengen hedelmistä. Me saamme voiman ajaa ulos riivaajia ja me saamme parantaa sairaita Hänen nimensä kautta…Me, me, me…

Sinä olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi!”

Ensimmäinen rakkaus

Usein tämä ensimmäinen rakkaus esitetään siten, että olisi olemassa myös joku toinen rakkaus. Luulen kuitenkin, että paino ei ole sanalla ensimmäinen, vaan se on sanalla rakkaus.

Ellei meillä ole tätä ensimmäistä rakkautta, niin me olemme hylänneet Jeesuksen itsensä. Olemme langenneet, ja meidän on nähtävä, missä se lankeemus on. Meidän on tehtävä parannus ja tehtävä niitä ensimmäisiä tekoja.

Mitä ne ensimmäiset teot ovat? Nuo teot tehtiin kaikki Jeesukselle itselleen. Hän oli meille rakas. Eikä meillä ollut silloin ajatustakaan siitä, että meistä itsestämme voisi tai pitäisi tulla jotakin Jeesuksen avulla!

Me tahdoimme viettää aikaa rakkaamme kanssa. Oppia kuulemaan hänen ääntänsä ja painautua häntä vasten koko sydämellämme ja kaikella voimallamme.

Jokainen toinen rakkaus, olipa se kuinka hyvää tai hengellistä tahansa, merkitsee luopumista ensimmäisestä rakkaudesta. Se on laittomuutta ja Jeesuksen pois lähettämistä.

Miksi Jeesus tuli? Tuliko siksi, että me oppisimme käyttämään häntä hyväksemme? Tai siksi, että voisimme käyttää hänen nimeään seurakuntamme kasvuksi?

Miksi Jeesus kärsi ristillä, siksikö antoi sielunsa revittäväksi ja raastettavaksi, ruumiinsa ruoskittavaksi ja murhattavaksi, että me saisimme päteä Jumalan seurakunnassa?

Ei, vaan nyt on maailman henki kaikkialla kristikunnassa vyöryttänyt valehengellisiä vaatimuksia kaikesta siitä, mitä meistä pitäisi tulla, mitä meidän pitäisi osata, miten meidän pitäisi muuttua, miten meidän tulisi palvella, miten tulisi kasvaa…

Kaiken tämän touhun keskellä on Jeesus itse ainoana armon ja rakkauden lähteenä unohtunut ja joutunut hylättäväksi.

Jeesuksen sijaan Kaikkialla kristikunnassa kilpaillaan siitä, missä tehdään parasta tulosta. Mikä kasvaa nopeimmin, missä on suurimmat ihmisjoukot, missä laajin kannatus.

Ei kilpailla siitä, missä vielä Jeesus itse on rakas, ja missä vielä pysytään Hänessä ja hänen sanassaan ja missä vielä Jeesus yksin on kylliksi.

Matt.7;22-23: ”Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.

Tämäkö on kristikunnan tulevaisuus?

Jeesus armahda, ettei ainakaan minun.

Jouko Nieminen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *