Voimakkaimmat harhaopit tämän päivän Suomessa

Pyrin tässä esityksessä arvioimaan Suomen kristillisissä piireissä tänään esiintyviä ajankohtaisia harhaoppeja. En arvioi moraalisia tai eettisiä kannanottoja enkä erilaisia kristillisten tahojen painotuksia ”kehällisistä” asioista. Keskityn asioihin, mitkä liittyvät suoraan evankeliumin ytimeen keskellä ns. ”elävää kristillisyyttä”. Tällaisten hengelliseen pukuun puettujen harhaoppien petollisuus ei perustu siihen, että ne vastustaisivat evankeliumia sinänsä. Sen sijaan ne tuovat sen rinnalle suuren määrän mielenkiintoisia ja houkuttelevia asioita, mitkä sivuuttavat tai ohittavat Kristuksen ristin evankeliumin. Aikamme harhaopit maalaavat ristin evankeliumin ja Jumalan armon tilalle toisenlaisia, ”hengellisemmän tuntuista” evankeliumeita. Niissä keskitytään uskovan ihmisen omaan jumalallistumisen mahdollisuuteen uudessa Pyhän Hengen ajassa. Ihmisen syntisyys ja armon tarve ovat enää vain haaleaa rekvisiittaa tässä suuressa lopunajan (?) näytelmässä.

Vanhat harhaopit esiintyvät taas kerran uusissa vaatteissa. Enää niitä ei käsitellä opillisessa kontekstissa, vaan ne saavat suosionsa käyttöarvonsa mukaan. Monissa liikkeissä katsotaan kaikenlaisten oppien vain kahlitsevan Pyhän Hengen vapaata työtä ja estävän nopeita muutoksia, joita seurakunta tarvitsee lopun ajassa. Sen tähden juuri mitään kiinteää opillista perustusta uusmuotoisilla liikkeillä ja irrallisilla ryhmillä ei enää ole.

Pohjaa tilanteelle on luonut äärikarismaattisten liikkeiden uusiksi apostoleiksi itsensä nimittäneiden ”profeettojen” toiminta. Heidän opetuksestaan on voinut kuitenkin muodostaa teologisen pohjan eräänlaiselle lopun ajan (kirjoittamattomalle) opille. Näiden liikkeiden suosio selviää esim. katsomalla internetistä hakusanaa ”New Apostolic Movement” tai ”New Apostolic Reformation (NAR)”.

Näiden karismaattisten oppien pääsisältö on kiteytetysti seuraava:

  • Lopun ajassa Jumala nostaa esiin uuden ennalleen asetetun eli restauroidun hengellisen armeijan. (Restauraatio-oppi, perustuen Apt.3:21). Uusi armeija koostuu ”uudesta ihmislajista”, joka saavuttaa näkyvän puhtauden uuden hengellisen voitelun kautta. Armeijaa johtavat täysin valtuuksin erikoisen supervoitelun saaneet uudet apostolit, joille on annettu jumalallisia valtuuksia ja kykyjä. (Manifest Sons of God -oppi, perustuen Room.8:19, ym.)
  • Tälle uudeksi syntyneelle ihmislajille annetaan maailman herruus. Jumala varustaa voitelun saaneet seurakunnat ja uskovat sellaisella voimalla, että ne saavat myös poliittisen ja taloudellisen vallan maailmassa (Dominion Theory).
  • Näin Jumalan varsinainen kuningaskunta syntyy maan päälle ihmisen hengellisen jalostumisen kautta jo nyt – eikä vasta joskus Jeesuksen palatessa (Kingdom Now -oppi).
  • Tämä valtakunta syntyy suurien lopunajan herätysten seurauksena. Herätys syntyy lähinnä superapostolien tekemien vakuuttavien ihmeiden avulla. Tällainen globaali herätys on edellytys Jeesuksen paluulle puhdistetun ja uudistetun seurakunnan keskelle. Ylkä tulee ottamaan itselleen morsiamen vasta, kun seurakunta on tehnyt itsensä täydelliseksi. (Latter Rain -oppi, perustuen 5.Moos.11:14, ym.)
  • Lopun ajan voittava seurakunta kokee uuden Hengen vuodatuksen, mikä onkin jo menossa (Jooel 2).

Tällaiset opit ovat ilmestyneet myös suomalaisten kristittyjen ajatusmaailmaan vähitellen ja varsin salakavalasti. Niitä ei suinkaan oteta vastaa joko/tai mentaliteetilla. Yleensä ei ole edes yritetty ymmärtää, mitä ne todellisuudessa merkitsevät. Siitä huolimatta ne ovat yleistyneet ja alkaneet vaikuttaa yhä voimakkaammin yli seurakuntarajojen kaikkialla Suomen kristikunnassa. Kristus-keskeisen kirkkaan evankeliumin opetuksen puute on irrottanut yhä useammat kristityt Raamatun sanasta ja jättänyt heidän sisimpänsä tyhjiksi. Näin on tullut tilaa uusille opeille, joihin on kiinteästi liitetty odotus ihmeiden kokemisesta, parantumisten korostus sekä uuden, innostavan toiminnan mukaansa tempaava mahdollisuus. Siksi ne lumoavat tenhollaan aikamme uskovia, jotka eivät ole päässeet juurtumaan Kristukseen ja raittiin evankeliumin varjelevaan voimaan.

Seurakuntien ja herätysliikkeiden jäsenet kulkeutuvat tänään myös yhä enemmän pieniin hengellisiin kotiseurakunta -tyyppisiin yhteisöihin, joissa on omat teologiset painotuksensa ja opetuksensa. Nämä kotiseurakunnat muodostavat verkostoja, joiden takaa kuitenkin lopulta löytyy samoja äärikarismaattisia ”apostoleja ja profeettoja”.

Seuraavassa käyn läpi erilaisia harhaoppeja. Tässä yhteydessä tarkoitan harhaopeilla sellaisia näkemyksiä, käytäntöjä ja korostuksia, mitkä liittyvät kristinuskon hengellisen puolen uustulkintaan ja joita tapaa tänään kaikkialla Suomessa. Ikävää on huomata, että ne ovat myös voimakkaasti lisääntymässä.

Väärä opetus Pyhästä Hengestä

Pyhä Henki on Jumalan kolmas persoona. Hän on uskon alkaja ja täyttäjä. Ilman Pyhää Henkeä ei synny pelastavaa uskoa. Hänen tehtävänsä on kirkastaa Kristusta ja sen kautta vahvistaa uskoamme. Pyhä Henki on nimensä mukaan pyhä. Siksi ei todellakaan ole samantekevää mitä Hänestä opetetaan.

Ensimmäinen havainto on, että tämän ajan epäraittiissa opetuksessa Pyhä Henki on irrotettu Raamatun sanasta. Jeesus sanoo Joh.16:14-15: ”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” Tämä Raamatun kohta kertoo meille kaksi kertaa, että Pyhällä Hengellä ei ole omaa sanomaa. Hän ei ole sooloilija, eikä puhu omiaan, vaan on sitoutunut ”Jeesuksen omaan”, siis evankeliumiin, kirkastaen sen kautta Kristusta. Ei itseään eikä omia tekojaan. Kokonaisia liikkeitä johdetaan tänään kuitenkin johtajien omien mieltymysten ja sellaisten ”sisäisten ilmoitusten” varassa, jotka ovat Raamatun evankeliumille täysin tuntemattomia.

Toinen väärin ymmärretty raamatunpaikka on Joh.3;8: ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” Tämä Jeesuksen sana käsittelee täysin selkeästi uudestisyntymisen mysteeriota. Eikä suinkaan sitä, että Pyhä Henki tekisi mielivaltaisesti mitä itse tahtoo.

Väärässä opetuksessa Pyhän Hengen tehtävä tässä ajassa nähdään ennen muuta pneumaattisten armolahjojen jakajana. Jopa hengellisesti raittiina itseään pitävä Hengen uudistus kirkossamme ry (HUK) on viime aikoina esittänyt selkeän kannanoton, jossa armolahjat olisi nostettava uskon keskiöön. Täytyykin ihmetellä, kuinka tämän sekavan hengellisen ajan keskellä – missä juuri kenenkään kritisoimatta tapahtuu mitä järjettömimpiä manifestaatioita ja jatkuvaa väärää kevytmielistä profetointia – olisi vielä korostettava armolahjojen merkitystä. Ihmiset ja seurakunnat ovat jo muutenkin täysin sekaisin ja eksyksissä. Toivottavampaa olisikin, että HUK ottaisi ensin selkeän kannanoton vaikka NAR:in esittämän karismaattisuuden totuusarvoon ennen kuin alkaa levittää armolahjoja ja Pyhän Hengen kokemuksellisuutta ihmisille, joilla ei vielä (tai enää) ole juuri mitään ymmärrystä siitä, mitä oikea evankeliumi on.

Monissa tämän ajan hengellisissä piireissä käsitetään Pyhän Hengen olevan Jumalan toimiva voima. (Kuten Jehovan Todistajien opissa.) Pyhän Hengen läsnäolo todetaan koettavana ja havaittavana voimavaikutuksena tai energiakenttänä. Tyypillisiä toteamuksia ovat kertomukset jostain kokouksesta: ”Oli siellä valtava Pyhä Henki, sai kokea Hengen voimaa.” Tätä energiaa/voimaa voidaan ottaa vastaan, siirtää toisille ja sitä voidaan lisätä pyytämällä tai käskemällä: lisää, lisää! (Omasta kokemuksestanikin voin todistaa, että se toimii!)

Karismaattisissa kokouksissa jopa tuntikausia kestävä ylistäminen on yleinen tie Pyhän Hengen läsnäoloon pääsemiseen. Sanotaan, että ”ylistys avaa taivaan”. Raamatun mukaan kuitenkin Kristuksen veri on jo avannut taivaan, eikä sitä mikään muu voi enää avata. Todellisuudessa voidaan, jos vain halutaan, stimuloida omaa tunnetasoa ja vapautua sielullisesti herkempään tilaan. Tällöin ollaan valmiit ottamaan vastaan mitä tahansa, mikä vahvistaa oman sielullisen kokemisen janoa. Suuressa joukossa kriittisyys myös tunnetusti katoaa tunteiden vapautuessa. Räikeimmissä yhteyksissä selitetään suoraan, että ylistyksen avulla voidaan jopa ”ottaa käyttöön Pyhä Henki”.

Jumalan sanasta irtaantuminen vaikuttaa myös sen, että kirjoitettu Jumalan Sana (Logos), on yhä enemmän korvautunut ihmisen kokemalla ”sisäisellä sanalla” (rhema). Pyhän Hengen puhe ”suoraan” ihmisen omalle sydämelle katsotaan tosiuskovan tuntomerkiksi. Tällaista oppia ei Raamatussa ole. Päinvastoin Jeesus sanoo Joh.6:63: ”Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. Ne sanat, jotka minä olen teille puhunut, ovat henki ja ovat elämä.” Pyhä Henki ilmestyy aina Jeesuksen sanoissa, evankeliumissa. Evankeliumi ei ole ihmisen sydämessä vaan Golgatan ristissä ja sen lähde ja voima on täysin oman elämämme ulkopuolella.

Pyhä Henki ei ole virtaavaa energiaa, eikä Häntä voida mitata millään ihmisen mittareilla. Tunnetilojen intensiteetti ei indikoi mitenkään Pyhän Hengen toiminnan määrää. Tällainen energia esitetään Raamatussa aivan toisessa yhteydessä. Siitä enemmän seuraavassa.

Väärä opetus Jumalan voimasta ja ihmeteoista

Raamatun mukaan Jumalan voima on evankeliumi (Room.1:16). Evankeliumi on ilosanoma siitä, että Jumala on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen ristillä ja hyväksyy meidät lapsikseen Jeesuksen tähden. Evankeliumi on voima, joka saa meidät uskomaan syntimme anteeksi ja antaa meille pelastavan uskon. Tämä on varsinainen Jumalan ihmeteko, joka lisäksi toistuu joka päivä!

Jumalan voima ei ole mikään epämääräinen ilmassa leijuva henkivoima, joka voidaan ottaa käyttöön ylistämällä tai vapauttaa toimimaan jonkin ihmiselle uskotun metodin kautta. Apostolien tekojen 8. luvussa kerrotaan Simon nimisestä noidasta. Hän innostui nähdessään voiman vaikuttavan apostolien käsien kautta ja pyysi: ”Antakaa minullekin se valta (exousia), että kenen päälle minä käteni panen, se saa Pyhän Hengen” (8:19). Simon halusi tällaisen voiman itselleen. Hän oli kiinnostunut siitä, mitä tapahtuu. Ei siitä, kuka tai mikä toimii? Simon halusi tehdä näkyviä ihmeitä ja tunnustekoja mutta ei seurata Jeesusta eikä kuunnella Pyhän Hengen opetusta. Usko oli hänelle vain tie ihmeisiin, yliluonnollisesti vaikuttavaan salaperäiseen voimaan. Mutta mistä se tulee – se ei näytä ihmisiä kiinnostavan. Sama Simonin sokeus on tänäänkin valtaamassa suurta osaa kristikunnasta!

Uushengellisessä uskossa Jumalan voima on kokonaan irrotettu Jeesuksen rististä. Esimerkin otan Palatsiseurakunnan johtajan Markku Ylipään kommentista (IL /16.8.2003): ”Jeesus on Herra, ja vain hänen voimansa parantaa.” Miksi Ylipää sanoo, että vain Jeesuksen voima parantaa? Miksi hän ei sano, että vain Jeesus parantaa? Eihän ole Jeesusta ilman Hänen voimaansa. Tässä näkyy selvästi jo Simonilla ollut ajatus, että Jeesusta itseään ei tarvita. Riittää, että Hän vapauttaa voimansa ihmisen käyttöön! Juuri tätä, pelkkää voimavaikutusta nykyäänkin faktisesti tarkoitetaan, kun puhutaan ”Jumalan parantavasta voimasta”.

Jeesuksen sanojen mukaan viimeisinä aikoina ”vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin” (Matt.24:24). Väärät profeetat saavat valtaa tunnustekojen ja suurien ihmeiden todistusvoiman avulla. Mistä tämä voima on peräisin? Sitä kannattaisi vakavasti miettiä.

Yksi tähän liittyvä raamatunpaikka on 2.Tess.2:11-12: ”Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen”. Väkevä eksytys (energeian planes) on sanonta, joka vastaa hämmästyttävän selkeästi juuri tätä ajassamme ilmenevän eksytyksen luonnetta. Vastoin raamatunkäännöksen tekstiä sana energeian ei ole tässä adjektiivi, vaan substantiivi, joka merkitsee energiaa, nykyisin myös sähköä. Jumala lähettää siis energiaa sisältävän, ”sähköisen” eksytyksen. Kuvaannollisessa mielessä odottava ilmapiiri, ”sähköinen tunnelma” on tuttua. Tämä odottava, sähköinen, miltei käsin kosketeltava ilmapiiri on tunnusmerkki karismaattisissa ihmeisiin ja parantamisiin keskittyvässä toiminnassa. Myös tietynlainen ilmassa aistittava väreily liittyy samaan asiaan.

Jo filosofi Aristoteles (350 eKr.) selvitti aikanaan sanojen energeia ja dynamis välistä eroa määritellen ne lähinnä toistensa vastakohdiksi. Energeia sana tulee prepositiosta en (inessiivi) + ergeia (ergon=teko), merkiten siis ”teossa” tai ”toiminnassa”. Jumalan voimasta puhuttaessa Raamattu käyttää yleensä toista sanaa dynamis. Ymmärrettäväksi näiden termien välinen ero tulee ajateltaessa vastaavia fysikaalisia termejä, jossa energeia merkitsee liike-energiaa, dynamis taas potentiaalienergiaa. (The Greek New Testament Dictionary määrittelee sanan energeia sisällöksi yliluonnollisesti toimiva voima tai aktiviteetti).

Jumala on Kaikkivaltias. Hänellä on kaikki voima ja kaikki on Hänelle mahdollista. Mutta Hän on myös salattu Jumala. Hän ei sano kaikkea eikä tee kaikkea. Hän ei jaa voimaansa (dynamis) ihmisille, vaan toimii itse silloin kun tahtoo. Tämä Jumalan voima, dynamis, on Raamatussa evankeliumi ja sana rististä. Raamatun mukaan se ilmestyy kuitenkin ihmisen heikkoudessa, siellä missä tämä sana rististä on saanut särkeä ihmisen oman voiman. Lopun aikana Jumala lähettää siis yliluonnollisesti toimivaa eksyttävää voimaa jännittävässä sähköisessä ilmapiirissä harhauttamaan ne, jotka eivät ole tahtoneet pysyä totuudessa eli Jumalan sanassa, (Joh.17:17). Tämä energia todella toimii ja siksi se lumoaa eksyttäen uskomaan, että se on Jumalasta. (Siihen aikaan, kun itse vielä ”paransin” sairaita laskien käteni heidän päälleen, tämä sähkövirta oli aina täysin tunnettavissa. Jotakin virtasi, ja molemmat sen hyvin tunsivat).

Rationaalinen, turhautunut länsimainen kristitty rakastaa nähdä ja kokea ihmeitä. Aikamme hengellisissä piireissä ne ovat usein miten parantumisia erilaisista sairauksista. Myös paljon rahaa liikkuu suurkokousten manipuloivassa ilmapiirissä. Äskettäin kerrottiin Pirkko Jalovaaran keräävän kokouksissaan 1,2 miljoonaa euroa vuodessa. Jalovaara puolustautui sillä, että hän ei pyydä ihmisiltä kolehtirahaa. Mutta hän tietää hyvin, että sairaat ihmiset osaavat pyytämättäkin antaa rahaa siinä toivossa, että Jumala näkee. Asia on heille monin eri tavoin viestitetty. Jumalan voiman etsintä ja ihmetekojen odotus ovat uusimuotoisissa karismaattisissa yhteisöissä syrjäyttäneet Kristuksen etsimisen tarpeen. Parantumisen etsintä on miltei täysin syrjäyttänyt lain ja evankeliumin saarnan.

Bill Johnson on arvostettu kristillinen opettaja, joka on voimakas auktoriteetti New Wine Finland -liikkeessä, Healing Rooms Finland ry:ssä sekä Kotiryhmäverkosto ry:ssä, jotka ovat nopeasti leviämässä kaikkialle Suomeen. Nämä liikkeet ovat avoimia ilman jäsenyysvaatimuksia ja niissä liikkuu seurakuntaväkeä yli seurakuntarajojen.

Bill Johnson on opettanut TV 7:ssa vuodesta 2010 alkaen. TV 7 -lehti kertoi syksyllä 2010 hänen sanomansa sisällöstä näin:

Bill Johnsonin intohimo on nähdä Jumalan valtakunnan esiin murtautuminen maan päällä. Se mikä on mahdollista taivaassa, sen pitäisi olla mahdollista myös maan päällä. Kutsu ihmeiden täyttämään elämään on tarkoitettu kaikille kristityille. Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset parantuisivat. Mistä tiedämme sen? Siitä, ettei taivaassakaan ole sairautta. Mutta Jumala tarvitsee parantamiseen ihmisiä. Uudistunut mieli kykenee vapauttamaan taivaan todellisuutta maan päälle (!) Konferenssissa Johnson opetti käytännönläheisesti, kuinka uskova voi oppia elämään ihmeiden täyttämää elämää. Markuksen evankeliumi kertoo suuresta ruokkimisihmeestä, joka tapahtui opetuslasten kautta, kun Jeesus oli ensin vapauttanut voiman toimimaan heidän kauttaan sanomalla: ”Antakaa te heille syötävää”. Mielen uudistuminen on parannuksen tekoa synneistä, mikä käytännössä tarkoittaa oman ajattelutavan muuttamista… Meidän on käännyttävä pois synnistä, jotta näemme paremmin Jumalan hallintavallan. Mielen uudistuminen on sitä, että näkee asiat Jumalan näkökulmasta. Mielesi on uudistunut, kun huomaat, että mahdoton onkin mahdollista. Jos kaikki, jotka uskovat ihmeisiin, tekisivät ihmeitä, niin kaikki uskoisivat – ihmeisiin!”

Jo tästä lainauksesta ilmenee erittäin selkeästi yhteneviä piirteitä New Age -ajattelutapaan. Bill Johnsonin mukaan synnistä vapautuminen tarkoittaa kääntymistä epäuskosta ja epäusko puolestaan on epäuskoa ihmeisiin. Ristiinnaulitulle Jeesukselle ei tässä opetuksessa ole minkäänlaista sijaa. Tällaiset opetukset virtaavat kuitenkin nykyään kristittyjen olohuoneisiin TV 7 kautta. Monet jäävät niitä kuuntelemaan, koska tämä on ainoa kristillistä ohjelmaa tarjoava kanava ja muualta tulee vain ”tämän maailman” asioita.

Monesti vedotaan Matt.16:15-18 sanoihin: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä … he panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi.”

Apostoleille annettiin tehtäväksi opettaa ja julistaa evankeliumia, ei suinkaan tehdä ihmeitä. Kaikki kristityt on kutsuttu evankeliumin julistamiseen, ei suinkaan ihmeiden tekemiseen. Olennaista on, että ihmeet ovat seurausta evankeliumin julistamisesta, eikä päinvastoin. Nykyään annetaan kuitenkin tarkoituksellisesti ymmärtää, että ihmeiden esiintyminen todistaa kulloinkin esitetyn ”evankeliumin” totuudeksi, ja niiden tekijät uusiksi apostoleiksi. Matt.24:24 Jeesus kuitenkin varoittaa juuri niistä, jotka tekevät suuria ihmeitä ja tunnustekoja. Ihmeet eivät ole merkki Kristuksen läsnäolosta. Niitä voi tapahtua mutta ne eivät ole uskon kohde saatikka päämäärä. Jeesus sanoo Joh.20:25: ”Autuaita ovat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” Ja Hepr.11:2 sanoo: ”Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut”.

Jeesus antaa meille yksinkertaiset sanat, joiden varassa joko kestämme loppuun asti, tai tuhoudumme. Puhuessaan tulevista tapahtumista Jeesus sanoo Luuk.22-23: ”Tulee aika, jolloin te halajaisitte nähdä edes yhtä Ihmisen Pojan päivää, mutta ette saa nähdä. Ja teille sanotaan: ’Katso, tuolla hän on!’ ’Katso, täällä!’ Älkää menkö sinne älkääkä juosko perässä.” Matteuksen luvussa 24, puhuessaan samoista tulevista ajoista, Jeesus sanoo: ”Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut” (25). Nämä sanat kaikessa yksinkertaisuudessaan varjelevat meidät. ”Älkää menkö, älkää juosko perässä”. Meidän on pysyttävä Jeesuksen sanassa ja uskottava se, mitä Hän on meille edeltä sanonut. Juuri siinä on varjelus. Ellemme halua tätä Jeesuksen sanaa ottaa todesta, olemme suuressa vaarassa joutua kaltevalle pinnalle ja alkaa luisua johonkin, josta ei lopulta ole paluuta.

Väärä opetus voitelusta

Karismaattisissa piireissä puhutaan jatkuvasti ns. ”voitelun” saaneista Jumalan ihmisistä.

Sillä tarkoitetaan uskovia, jotka ovat saaneet Pyhältä Hengeltä erikoisen siunauksen, valtuutuksen ja auktoriteetin. Vanhan liiton aikana papit, kuninkaat ja profeetat voideltiin virkoihinsa. Tämä esikuva on otettu käyttöön viimeisten vuosikymmenien aikana karismaattisissa piireissä. On luotu uusi apostolien ja profeettojen muodostama hengellinen eliittiluokka, jossa ”suuret Jumalan miehet” toteuttavat alussa mainitsemiani lopun ajan oppeja. Voitelu on eräänlaisen voiman tai energian siirtoa, mitä voi jakaa toisille. Sen varsinainen merkki on yliluonnollisten ihmeiden toteutuminen ja/tai profeetallisesta voimasta osalliseksi pääseminen. Voiman alkuperästä ei olla kiinnostuneita, koska toimivan voiman tai profetian uskotaan ilman muuta lähtevän Pyhästä Hengestä. Näitä voideltuja matkustetaan sitten kuulemaan Suomesta asti merten taakse ja ehkä saamaan heiltä samaa voitelua. Tämä voitelu on juuri sen energian siirtoa, mitä edellä esitin. Se on myös sitovaa osallisuutta antikristilliseen henkeen.

Uudessa testamentissa puhutaan voitelusta (kreik. krismah) ja Kristuksesta (kristos, merkitsee voideltua). Voitelusta tässä mielessä puhutaan kuitenkin ainoastaan 1. Johanneksen kirjeessä. 1.Joh.2:18-27 ”Lapsukaiset, nyt on viimeinen aika. Ja niinkuin te olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut; siitä me tiedämme, että nyt on viimeinen aika. Meistä he ovat lähteneet, mutta he eivät olleet yhtä meidän kanssamme; sillä jos he olisivat olleet yhtä meidän kanssamme, niin he olisivat meidän kanssamme pysyneet; mutta heissä oli tuleva ilmi, että kaikki eivät ole yhtä meidän kanssamme. Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto.… Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on se lupaus, minkä hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä. Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät. Mutta te – teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.”

Tässä kohdassa kerrotaan selvästi, että viimeisenä aikana ilmaantuu monia antikristuksen hengessä vaeltavia uskovia (kr. antikristos, suom. valevoideltu). Johannes sanoo, että he ovat lähteneet seurakunnan keskeltä, mutta he eivät koskaan ole olleet yhtä meidän kanssamme, muuten he eivät olisi lähteneet silloin, kun eksytykset tulivat. Mitä tämä tarkoittaa? Mielestäni sitä, että jo alusta asti Jumala on nähnyt, että Jeesus ja ristin evankeliumi yksin ei ole kaikille koskaan riittänyt.

Johannes opettaa myös meille lohduttavasti, että juuri me tavalliset pienet ja heikot kristityt olemme saaneet Jeesukselta voitelun. Se ei merkitse voitelua ihmetekoihin eikä kuuluisuuteen, rikkauteen tai menestykseen. Se merkitsee Pyhän Hengen läsnäoloa, puolustusta, opetusta ja varjelua. Me emme tarvitse omaa voitelua, sillä Kristuksen voitelu opettaa meitä. Tässä meillä on pysyvä aarre.

Kristus on Vanhan testamentin täyttymys. Hän on Kuningas, ylimmäinen pappi ja ainoa Profeetta. Kaikki voitelu on Hänessä ja Hänen kauttaan Pyhässä Hengessä, joka asuu sydämissämme sen uskon kautta, jonka Hän meissä vaikuttaa. Kaikki muu voitelu on silkkaa antikristillisen hengen tuomaa eksytystä.

Väärä opetus tulesta

Karismaattinen toiminta on synnyttänyt myös erikoisen käsityksen tulesta. Se liittyy läheisesti voimaan ja voiteluun. Tulikin käsitetään eräänlaisena Pyhästä Hengestä lähtevänä energiana, joka sytyttää rohkeuden ja innon evankeliumin viemiseen. Käytännössä evankeliumi, mitä viedään, on juuri tämän tulen edelleen jakamista ja sytyttämistä! Tärkeää on näyttää, kuinka ”Hengessä palavia” me olemme Jumalan asialle. Hiljainen kristillisyys tuomitaan usein kokonaan perkeleestä olevaksi. Kokouksissa huudetaan rukouksen tapaan: ”Tulta, tulta! Fire, fire! Kasta meidät tulikasteella! Anna Pyhän Hengen tulta, täytä meidät tulella”! Tällainen opetus on edesvastuutonta ja vailla minkäänlaisia raamatullisia perusteita. Se pohjautuu täysin pinnalliseen, virheelliseen ja vaaralliseen raamatuntulkintaan.

Bill Johnsonin inspiroimiin liikkeisiin ja karismaattisiin yhteisöihin on otettu käytäntöön ns. ”tulitunneli”. Toronton nauruherätyksestä tuttu ”apostoli” Marc Dupont on sanonut, että tämän tulitunnelin muodostamisen jälkeen seurakunta ei enää koskaan ole samanlainen kuin ennen. Tulitunneli tehdään siten, että ihmiset muodostavat lattialle kujan ja laittavat ”siunaavat kätensä” niiden päälle, jotka kulkevat tunnelin läpi. Toiset romahtavat tunnelissa lattialle jääden siihen kirkumaan ja sätkimään, toiset saavat hysteerisiä naurukohtauksia. Kaiken tällaisen katsotaan olevan merkki siitä, että he ovat saaneet Pyhän Hengen ”tulikasteen”. He ovat nyt ”Hengessä palavia”. Myös Markku Koivisto oli aikanaan innoissaan järjestämässä asiaa John Arnottin ja Dupontin kanssa.

Kun Raamatussa puhutaan tulesta, se liittyy kuitenkin yleensä aina kuvauksiin Jumalan vihasta, tuomioista ja helvetistä. Väärä oppi perustuu muutamaan todella irtonaiseen raamatunpaikkaan. Matt.3:11 Johannes sanoo: ”Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” Tätä toivotaan ja odotetaan, ja pidetään henkikasteen lisäksi vielä varsinaisena superkasteena! Kannattaisi kuitenkin malttaa lukea edes seuraava jae: ”Hänellä on viskimensä kädessään, ja hän puhdistaa puimatanterensa ja kokoaa nisut aittaan, mutta ruumenet hän polttaa sammumattomassa tulessa”. Puimatanner merkitsee lopun ajassa tapahtuvaa seulontaa missä jyvät ja akanat erotetaan toisistaan. Tällöin akanat poltetaan tulessa. Se ei ole mikään Pyhän Hengen tuli, vaan Jumalan pyhän vihan tuli! Meidän ei todellakaan tule pyytää Jumalalta tulta, vaan armoa. Kristuksen veri ja armon evankeliumi on ainoa suojamme tulta vastaan.

Toinen kohta minkä vääristely johtaa irtaantumiseen Jumalan sanan terveestä ymmärtämisestä, on Luuk.12:49: ”Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle, ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt.” Tästä on ajateltu, että totta kai tuli on Jeesuksen tahtomana positiivinen asia. Mutta vain kaksi jaetta myöhemmin Jeesus jatkaa: ”Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta. Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan, isä poikaansa vastaan ja poika isäänsä vastaan, äiti tytärtänsä vastaan ja tytär äitiänsä vastaan, anoppi miniäänsä vastaan ja miniä anoppiansa vastaan.” Ymmärrämmehän, ettei Jeesuksen tahto ole sekään, että ihmiset riitaantuvat keskenään. Jeesus toivoo kuitenkin Jumalan valtakunnan nopeaa tulemista, mutta sitä ennen koko kristikunta jakaantuu väistämättä kahteen ryhmään, ”nisuihin” ja ”ruumeniin”. Nisut kootaan taivaan aittoihin mutta ruumenet poltetaan Jumalan vihan tulessa. Siltä me pienet, tavalliset ja vajavaiset ihmiset voimme varjeltua vain Jeesuksen veren varassa Hänen armoonsa turvautuen.

Väärä opetus Isän rakkaudesta

Yhä yleisemmäksi on käynyt sellainen julistus, missä Jumalan isänrakkaus kokonaan irrotetaan Kristuksen rististä. Tällaista opetusta kuulee liian paljon kirkonkin saarnoissa, mutta sitä esiintyy etenkin uusmuotoisissa yhteisöissä ja vapaissa suunnissa. Ihmisiä kehotetaan esim. nostamaan kätensä ja antautumaan Jumalan rakkauden puhdistavassa virrassa. ”Sinun tarvitsee vain hyväksyä Hänen rakkautensa ja ottaa se vastaan – juuri nyt! Ota vastaan Isän hyvyys ja Jumalan armo. Anna niiden korjata kaikki ne elämäsi osa­-alueet, missä on syntiä ja häpeää!” Isän rakkaus esitetään ilmassa leijuvan hyväntuoksuisen pilven kaltaiseksi, johon voidaan uppoutua ja jossa voidaan ”soukata” (liota ja kylpeä Jumalan rakkaudessa tai Pyhässä Hengessä, mukavasti lattialla pehmeillä patjoilla maaten). Mm. Father’s House Finland järjestää melkein viikoittain ympäri Suomea Isän Sydän -tapahtumia ja konferensseja. Niissä on rukouspalvelua, soukkausta, parantumispalvelua, yms. Lakia ja evankeliumia niissä ei julisteta, vaan Isän sydämen universaalia rakkautta, jota halukkaat voivat ottaa vastaan.

Joh.3:16 kertoo meille hyvin selvästi mitä ja missä on Jumalan rakkaus: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa…” (KR38). Uusi käännös (KR92) kertoo asian toisilla sanoilla: ” Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainokaisen Poikansa…” Uudempaan käännökseen tullut tulkinta on hyvin kyseenalainen. Se valmistaa tietä harhaopille irrottaa Jumalan rakkaus ja risti toisistaan antamalla ymmärtää, että Jumalan rakkaus riittää suuruutensa tähden. Kysymys ei kuitenkaan ole rakkauden määrästä, vaan siitä tavasta miten tämä rakkaus ilmestyy ihmisille. Kreikan sana outos merkitsee ennen muuta tapaa eikä määrää. Tällä tavalla Jumala rakastaa maailmaa: ristiinnaulitussa Kristuksessa. Tämän tosiasian ohessa ei ole olemassa mitään muuta pelastavaa rakkautta ihmiskunnalle. Jumalan rakkaus on Kristus meidän edestämme. Kaikki muu julistus asettaa koko evankeliumin ydinsanoman vaakalaudalle.

Raamattu ei opeta meitä ottamaan vastaan vakuuttelua jostain Isän suuresta rakkaudesta, josta voidaan nautiskella tunteilla ja missä voidaan käväistä kuin kylpyammeessa, vaan uskomaan Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanamme. Jumala ei parantele meitä eikä korjaile virheitämme. Hän ei tee tyhjäksi syntejämme mutta antaa meille anteeksi Jeesuksen veren tähden.

Väärä opetus henkivalloista

Tuskin mikään sielunhoitoon liittyvä alue on niin suuren sekaannuksen ja epätietoisuuden vallassa, kuin opetus pahoista henkivalloista ja niiden vaikutuksesta ihmisiin. Jotkut entiset saatananpalvojat ovat kertoneet, kuinka he kuvittelivat saavansa todellista tietoa pahasta. Uskoon tultuaan he kuitenkin ymmärsivät, että heillekin oli kaiken aikaa valehdeltu ja heitä oli petetty. Me emme voi saada mitään muuta luotettavaa tietoa henkivalloista kuin sen, minkä Raamattu meille ilmoittaa. Eikä se ole paljon. Omat kokemuksetkaan tällä alueella eivät todista juuri mitään, koska olemme tekemisissä äärettömän ovelan olennon kanssa. Tämä osaa pettää ihmiset ”valheen kaikella voimalla”. Ehkä juuri sen tähden Raamattu kertoo meille niin vähän paholaisesta – jotta meidän mielenkiintomme keskittyisi Jumalaan, eikä sielunviholliseen. Pahat henkivallat ovat olemassa, mutta meidän ei tulisi kiinnittää niihin juurikaan huomiota vaan ajatella Jeesusta ja etsiä Häntä kaikesta sydämestämme.

Todellinen tilanne varsinkin useimmissa vapaaseurakunnissa ja uusmuotoisissa yhteisöissä (joissa tänään on paljon myös luterilaisen kirkon jäseniä) on kuitenkin toisenlainen. Henkivaltojen sitominen ja demonien ulosajaminen ovat jokapäiväistä toimintaa tällaisissa yhteisöissä ja -seurakunnissa. Kirkkaan evankeliumin opetuksen puute on johtanut syntikäsitteen ulkoistamiseen omasta sydämestä. On helppo syyttää henkivaltoja kaikista elämän vastoinkäymisistä ja sairauksista. Henkivallat ja demonit konkretisoidaan julistuksessa tavalla, mistä psyykkisesti vähänkin herkemmät saavat valtavia pelon aiheita. Samalla heitä ohjataan kiinnittämään toivonsa johtajien ja voideltujen valtaan ajaa ulos riivaajia ja henkivaltoja. Näin ihmisiä sidotaan yhä lisää – nyt myös toisiin ihmisiin.

Henkivaltoja ei yleensä edes erotella mitenkään. Väärässä julistuksessa jokainen ”henkivalta” tuntuu tarkoittavan samaa asiaa kuin persoonallinen ”demoni” tai” riivaaja”. Tällöin ihmisille tosiasiassa viestitetään, että heissä on riivaaja. Kun sitten Raamatusta luetaan kuvauksia riivatuista ihmisistä, niin monien ongelmien kanssa kamppaileva uskova alkaa nähdä elämäänsä tässä valossa joutuen helposti epätoivoon. Samalla päädytään siihen tulokseen, että vaikea elämä ja sairaudet riippuvat siis jostain hengestä, mistä pitäisi päästä irti. Tästä alkaa sitten usein onneton kierre, kun ongelmat eivät katoa, sairaudet eivät parane ja syyllisyys painaa yhä enemmän. Kierretään saarnaajalta toiselle ja annetaan ajaa ulos demoneita, kunnes lopulta ollaan täydellisessä epätoivossa. Epäonnistuneiden ulosajoyritysten jälkeen ihminen itse uskoo kaikkien niiden nimeltä mainittujen riivaajien ja henkivaltojen nyt todella asuvan hänessä, koska ne eivät lähteneet! Tuloksettomasta toiminnasta syytetään ihmistä itseään ja sanotaan, että hänellä on salaisia syntejä, hän ei ole tarpeeksi puhdas jne.

Tämä on täysin tuomittavaa ja vastuutonta puoskarointia. Lopputuloksena on usein se, että ihminen, josta yritetään sitoa ”henkivaltoja”, tuleekin päinvastoin sidotuksi juuri tämän operaation tähden. Pelko jää asumaan hänen sieluunsa, ja pelon kautta henkivallat pystyvät peittämään Kristuksen rakkauden (1.Joh.4;18). Henkien ulos ajamisen sijaan pitäisi haavoittunut ja heikko ihminen ottaa useimmiten syliin, rakastaa häntä pyyteettömästi ja kertoa hänelle Kristuksen armosta, joka etsii rikkirevittyjä ja alaspainettuja syntisraukkoja. Sellaiset asiat kuin ylpeys, rakkaudettomuus, kovuus, laiskuus tai vaikkapa lihavuus eivät ole henkiä. Ei niitä voi sitoa eivätkä ne katoa ulos ajamalla.

Pitäisi ymmärtää, että persoonallinen riivaaja ihmisessä ja henkivaltojen vaikutus ihmisen elämässä ovat täysin eri asioita. Uskovassa ihmisessä asuu Jumalan Pyhä Henki. Riivaajahenki tai personoitunut demoni ei todellakaan voi asua uskovassa ihmisessä. Jos uskova luopuu raittiista uskostaan aja alkaa kuunnella voimakkaita harhaoppeja, hän joutuu varmasti uskonnollisten henkivaltojen manipuloimaksi. Jos ihminen olisi riivattu, hän olisi kaikissa asioissa tämän riivaajan vallan alla. Henkivallat taas voivat vaikuttaa ihmisen elämään vain sillä kyseisellä alueella mitä ne edustavat.

Todellinen personoitunut riivaajahenki (demoni), joita tapaa enää lähinnä lähetyskentillä alkukantaisten pakanauskontojen parissa, voidaan toki ajaa ulos. Henkivaltojen vaikutukselta ei sen sijaan voida ihmistä vapauttaa eksorsismilla, koska henget eivät asu ihmisessä. Ne ainoastaan painostavat ja ”sitovat” ihmisen ajattelua, tahdonvoimaa ja usein myös ymmärrystä. Niiden asunto on ”taivaan avaruuksissa” (Ef.6:12). Harhaopeissa henkivallat vaikuttavat aina. Ensi töikseen ne pyrkivät sitomaan ihmisen ymmärryksen siitä, että he ovat nyt menossa harhaan. Ne peittävät taitavasti totuuden eikä ihminen oikeasti näe niiden petosta, jolloin hän voi vilpittömästi jatkaa matkaansa syvempään harhaan. Tällaisesta henkivaltojen painostuksesta pääsee eroon vain tunnistamalla ja tunnustamalla syntisyytensä ja elämällä jatkuvassa parannuksessa, ja etsimällä syvempää Kristuksen armon evankeliumin tuntemista.

Mistä sitten johtuu, että meistä myös usein tuntuu, että pahuuden voimat ovat läsnä koko ajan? Se on syntiinlankeemuksen seurausta. Minä olen biologisesti syntiin langennut. Adamin lankeemus on myös minun lankeemukseni. Pahan siemen tuli asumaan minuun, minun lihaani. Siinä on sisään kirjoitettuna kaikki saatanan pahuus. Paholaisen pyrkimys on ruokkia ja kiihottaa meidän lihallisia tarpeitamme ja saada ihmisen sielunelämä haltuunsa, ja tehdä se riippuvaiseksi lihan tarpeista.

Kaikki meidän ulkopuoleltamme tulevat pahat henkivallat ovat samaa pimeyttä ihmisen oman lihan kanssa. Tätä liittoa ei voi koskaan ylikorostaa. Ihmisen turmeltunut mieli haluaisi aina syyttää pahuudesta jotakin, joka on meidän itsemme ulkopuolella. Olemme kuin Adam ja Eeva lankeemuksen jälkeen paratiisissa: ”Vaimo antoi”, ”käärme petti”. Jeesus sanoo kuitenkin totuuden (Mark.7;18,21-23): ”Niinkö ymmärtämättömiä tekin olette? Ettekö käsitä, ettei mikään, mikä ulkoapäin menee ihmiseen, voi häntä saastuttaa? Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” Näin Jeesus sanoo, että paha ei tule ulkopuolelta, vaan omasta sydämestämme. Ne eivät tule henkivalloista, vaan omasta lihasta, joka kiinnostuu pimeydestä. Juuri tänne, meidän sydämelle kaikki pahuuden voimat pyrkivät, saadakseen myrkyttää meidät syntiinlankeemuksen hedelmästä ja lopulta tuhota meidän elämämme.

Tämä henkivaltojen läsnäolo elämässämme ei ole kuitenkaan mikään katastrofi. Apostoli Paavali kertoo sen meille näin Room.8:38-39: ”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Paavali tiesi sen. Hänen elämäänsä oli annettu ”saatanan enkeli” rusikoimaan hänen lihaansa (sarks). Paavalin pyynnöistä huolimatta Jumala ”ei ajanut henkeä ulos”. Hän teki tämänkin meidän parhaaksemme. Että mekin rohkeasti eläisimme ilman pelkoa täydessä uskon varmuudessa Kristuksen riittävyyteen. Hän yksin on voittanut pahan vallat ja juuri siksi mekin kelpaamme ”tämmöisinämme”, (Room.7;21-25).

Saatana on ”Jumalan saatana”. Se on kuin liekaan kahlehdittu rakkikoira. (Juud.1;6). Sen tehtävä on haukkua ihmiset Jumalan luo turvaan. Kun se saa langettaa uskovia syntiin, niin näistä tuleekin yhä enemmän armon tarvitsijoita. Paholaista suututtaa suuresti, koska Jumala ei silti hylkää lapsiaan. Sen mielestä Jumalan täytyisi niin tehdä. Mutta sillä yksi on suuri heikkous. Ratkaiseva heikkous! Ja juuri tässä on meidän toivomme. Pahuus ei voi koskaan käsittää tai hyväksyä evankeliumia! Tästä Paavali sanoo (1. Kor.2;7-8): ”vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut – sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet”. Saatana kaikkine joukkoineen voi vain raivota minua vastaan ja ajaa sen kautta minua Jumalan syliin. Eikä se voi tehdä mitään muuta, eikä lopettaa työtään… Se on Jumalan orja!

Kol.2;15 mukaan Jeesus ”riisui aseet hallituksilta ja valloilta, ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi”. Matt.28;28 hän sanoo: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”. Evankeliumi Jeesuksen rististä riisuu kaikki aseet pimeyden valloilta ja voimilta. Jos me uskomme, että tämä on totta, niin me todella tiedämme, että kenelläkään muulla kuin Jeesuksella ei ole mitään valtaa. Kaikki pimeyden valta on vain valheen kyllästämää petosta.

Henkivaltoja vastaan taisteleminen, alueellisten henkivaltojen sitominen, maan vapauttaminen henkivalloista, yms. suuruudenhullut toiminnat ovat täydellistä kristillistä humpuukia ja vajoamista syvälle karismaattisen opin suohon. Uskon tämän olevan juuri sitä aluetta, mistä sielunvihollinen saa parhaan ilonsa ja erityisen nautintonsa!

Loppusanat

Uuskarismaattisuuteen liittyvissä eksytyksissä kavalien juonien perusvalheen ydin kulminoituu yhä selvemmin kristinuskon keskukseen. Kristinuskon koko perustus ja idea ovat Golgatassa, siinä mitä Jumala siellä teki. Suhtautumisemme tähän totuuteen ratkaisee koko elämämme sen iankaikkisessa mitassa. Ilman Golgataa ja ristin läsnäoloa ei ole mitään todellista kristinuskoa. Ristin asema uskovan elämässä on vedenjakaja, joka lopun ajassa jakaa uskovat kahteen joukkoon yhä selvemmin.

Luopuminen rististä on tapahtunut vähitellen ja huomaamatta. Sen seurauksena on ilmestynyt nopeassa tahdissa yhä uusien harhautuneiden oppien ja toimintojen kirjo. Ne laajentuvat edelleen ennen näkemättömällä vauhdilla. Kaikissa näissä harhoissa on yksi yhteinen piirre: Ne keskittävät todellisen mielenkiintonsa Jeesuksen ja Golgatan sijasta ihmiseen itseensä ja hänen ulottuvillaan oleviin jumalallisiin mahdollisuuksiin, joiden löytyminen on uskon varsinainen tarkoitus. Sen lisäksi saadaan samalla kokea kiinnostavia ja jännittäviä ihmeitä ja innostavaan toimintaa.

Meidän olisi hyvä nähdä, että tämä mielenkiinnon lisääntyminen em. asioihin ja näiden asioiden jatkuva tuijottaminen kuuluu myös tämän väkevän ja suuren eksytyksen tarkoitusperiin. Voimme kauhistella yhä uusia asioita ja sitä, miten pitkälle pimeyden harhaan voidaankaan mennä. Mutta eksytyksen suurin ja katalin juoni ei ole se näkyvä puoli, joka haastaa näkemään ja kuulemaan niitä. Katalinta on se, mikä unohtuu, mikä jää yhä huomaamattomammaksi kaiken kohinan keskellä. Meidän olisi aika havahtua vakavasti näkemään, että Raamatun evankeliumi rististä, ainoa Totuuden Sana, on katoamassa.