Kaikki kirjoittajan Jouko artikkelit

Jeesus ja ahdistuksen aika

Yleinen

Uusi aikakausi

Rakkaat veljet ja sisaret. On monia syitä ajatella, että tämä maailma on siirtymässä tai ehkä jo siirtynytkin uuteen aikakauteen. Monet meistä ovat varmaan ihmetelleet, mitä on tapahtumassa? No, enhän minäkään siihen osaa vastata, mutta sen olen jollakin tavalla vain nähnyt ja kokenut, että jossain korkeuden henkimaailmoissa on tapahtunut aikakausien muutos.

Armon aika on kulkemassa kohti päätöstään ja ihmiskunta on astumassa kohti tuomioita, ja sen edellä käyvää ns. ahdistuksen aikaa, mistä Raamattu aika paljon kertoo.

Jeesus sanoo Matt.24;21 tästä vaivan ajasta näin: ”Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta hamaan tähän asti eikä milloinkaan tule.”

On selvää, että ajatuskin tällaisesta ajasta on meille epämiellyttävä. Ehkä juuri siksi uskovatkin ovat luoneet erilaisia teorioita siitä, kuinka seurakunta päästetään kokemasta tällaista aikaa. On kuitenkin todettava, että esim. Jeesuksen puheet opetuslapsilleen eivät millään mahdollista tämän ajatuksen oikeutusta.

Suoraan sanoen pelkään, että perimmäinen syy meidän sokeuteemme tässä asiassa on pelko, että meidän oma aineellinen hyvinvointimme ja mukavuutemme loppuu, emmekä voi siksi ajatella, että Jumala antaisi lapsillensa ahdistusta tai kärsimystä. Samalla kokonaan unohdamme, että hyvinvoivien maiden ulkopuolella elävät kristityt ovat aina koko elämänsä ajan kokeneet sortoa ja vainoja ja suuria ahdistuksen aikoja Jeesuksen nimen tähden. Länsimainen elintasokristikunta sen sijaan luulee pääsevänsä taivaaseen mukavasti ilman osallisuutta Kristuksen kärsimyksiin ja ahdistuksiin.

Meiltä on nähdäkseni puuttunut täydellisesti ymmärrys siitä, että tämä lopun ajan ahdistus on seurakunnalle päinvastoin suuri, jopa välttämätön siunaus. Ei tämä ajanjakso sattumalta synny, eikä se ole perkeleen päätäntävallassa, vaan Jumala on sen suunnitellut rakkaudesta, omiensa tähden! Siksi meitä myös kehotetaan rohkaistumaan ja kohtaamaan tulevaisuus Jeesuksen kanssa ilman pelkoa. Jeesus kehottaa meitä iloitsemaan – sillä meidän vapautuksemme aika on lähellä!

Seuraavassa tutkimme tätä aihetta lähemmin. Jatka lukemista Jeesus ja ahdistuksen aika →

Kiusattujen Kristus

Sielunhoidollisia kirjoituksia, Yleinen

Lähtökohta tähän puheeseen

Otsikkona on kiusattujen Kristus. Kun me puhumme kiusauksista, niin silloin me puhumme samalla aina lankeemuksista. Nämä kaksi asiaa liittyvät, ikävä kyllä, erottamattomasti toisiinsa.

Tämä raamattuopetus voi siis auttaa vain niitä, jotka ovat oikeasti syntisiä. Jos joku meistä ei ole sellainen, niin ei kannattaisi ehkä kuunnella tai lukea ollenkaan – voi vain tulla vihaiseksi!

Jeesus, itse kiusattu

Hebr.2;17-18 kertoo Jeesuksesta näin: ”Sen tähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sen tähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.”

Tässä sanassa näkyy Jumalan valmistaman lunastuksen ja sovituksen syvyys, joka laskeutuu ihmisen elämän perimmäiseen raadollisuuteen, aivan pohjaan asti. Jeesus nöyryyttää ja alentaa itsensä ja tulee Ihmiseksi, jotta hän voisi tulla myös kaikessa kiusatuksi – ihmisen tavalla – saadakseen täydellisesti pelastaa ne, jotka eivät voi olla lankeamatta näihin kaikkiin kiusauksiin, jotka Jeesus kesti.

Raamattu sanoo, että Jeesus oli siis kaikessa kiusattu. Hän ei ollut kiusattu vain jollain messiaanisilla valintaan liittyvillä kiusauksilla, vaan myös kaikilla inhimillisillä ja raadollisilla alueilla Hän oli kiusattu. Ja kai voimme ymmärtää, että perkele kiusasi Jeesusta näilläkin alueilla vielä paljon raskaammin kuin meitä!

Ajattele siis oman elämäsi suurimpia kiusoja, kauheimpia lankeemuksia ja hirvittävimpiä syntejä! Kaikissa näissä Hänkin on ollut kiusattu – kuitenkin siis ilman syntiä. Jeesuksen oli pakko kestää kiusaukset meidän puolestamme, koska hän tiesi, että kukaan meistä ei siihen kykene.

Mutta Jeesuksen työ näyttää meille myös sen, että vain se, joka on itsekin kärsinyt ja ollut kiusattu, voi auttaa muita kärsiviä ja kiusattuja – löytämään sen avun, minkä Jeesus antaa.

Jos siis voimakkaat kiusaukset (ja myös lankeemukset) eivät ole myös meille itsellemme tuttuja, niin me emme pysty antamaan toisillemme juuri muuta kuin moraalisia neuvoja tai erilaisia pyhityksen vaatimuksia, ja neuvoja: yritä kovemmin. Jotka useimmiten saa aikaan sen, että ne painavat väsyneen ihmisen yhä syvempään epätoivoon. Ja jättää hänet yhä enemmän yksin taistelemaan mahdotonta yksinäistä sotaansa ylivoimaista vihollista vastaan. Kunnes hän ei enää jaksa ”taistella”, vaan uskoo olevansa liian syntinen kelvatakseen Jumalalle.

Tästä on liian paljon surullisia esimerkkejä. Aina siellä, missä ei olla juurruttu evankeliumin syvyyteen. Jatka lukemista Kiusattujen Kristus →

Sinulle, joka elät keskellä suurta pimeyttä

Sielunhoidollisia kirjoituksia

Ehkä tämänkin kirjoituksen lukijoiden joukossa on niitä, jotka tuntevat itsensä unohdetuiksi ja hylätyiksi. Tuntuu siltä, että Jumala on kadonnut ja jättänyt vaivatun sielun harhailemaan yksin pimeään monien pelkojen ja ahdistusten keskelle. Tällaisten syvien tuntojen ahdistamille tahdon vakuuttaa, että Kristus on juuri tällaisessa tilanteessa sinua äärimmäisen lähellä!

Johanneksen evankeliumin alkuluvun mukaan ”me katselimme hänen kirkkauttaan, senkaltaista kirkkautta kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta”. Kuitenkin, sovituksen hetkellä Golgatalla Jumala sammutti kaikki valot. Evankeliumissa kerrotaan kuinka ”kuudennella hetkellä (siis klo 12.00 keskipäivällä) tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen”. Golgatalla Kristuksen kirkkaus kokonaan peittyy pimeään, mutta autuas se ihminen, joka tämän suuren pimeyden keskellä, ja juuri siellä, saa alkaa hahmottaa Kristuksen muotoa. Jatka lukemista Sinulle, joka elät keskellä suurta pimeyttä →

Gilgalista Golgatalle!

Nykyajan harhaopit ja aikamme eksytykset

1Piet. 4:17: ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Ja ”jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?”
Kun armon aika loppuu, silloin pyhä Jumala käy tuomiolle koko maailman kanssa. Mutta oman kansansa – seurakunnan – kanssa Jumala käy tuomiolle vielä tässä ajassa. Toiset hän armahtaa, toiset hän paaduttaa.
Myös Paavali sanoo armon ajan lopusta 2.Tess.1;7-9: ” kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta”.
Näissä vakavissa Raamatun paikoissa puhutaan molemmissa sama keskeinen asia, mikä jää helposti huomaamatta. Puhutaan siitä, että meidän on oltava kuuliaisia – evankeliumille!

Sanotaan siis, että tämä pyhä tuomio ei tule synnin tähden. Muutoinhan meidän tulisi olla kuuliaisia laille. Ei, syntihän on sovitettu, siksi tuomio on evankeliumin tähden – evankeliumin hylkäämisen tähden! Kun evankeliumi itse hylätään, ei ole enää mitään muuta sovitusta.
Sanan kuuliaisuus kantasana ei viittaa tottelemiseen. Vaan se on kuuleminen.
Jeesus sanoo: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua”. Seuraavat, koska kuulevat, ja koska kuulevat, he seuraavat…
Jatka lukemista Gilgalista Golgatalle! →

Jumalan kansan viimeinen taistelu – taistelu evankeliumista

Nykyajan harhaopit ja aikamme eksytykset

Kristillisyys jakautuu viimeisinä aikoina

Raamattu kertoo, että lopun aikana ennen Jeesuksen paluuta pääsee valtaan väärien profeettojen edustama antikristillinen järjestelmä. (Matt.24, 2.Tess.2, Ilm.13). Vaikka tämä yleisesti tiedetään, asia sivuutetaan kevyesti ajatellen, että tällaiset ilmiöt tapahtuvat kristikunnan ulkopuolella muiden uskontojen ja newagen piirissä.

Raamattu kuitenkin kertoo (2.Tess.2;3), että niitä päiviä edeltää uskosta luopuminen. Tämäkin ohitetaan yleensä katsomalla sen merkitsevän tämän maailman loittonemista uskonnollisista moraalikäsityksistä. Raamattu ei kuitenkaan sano, että tapahtuu moraalinen haaksirikko, vaan uskosta luopuminen. Lieneekin selvää, että epäuskoinen maailma ei voi uskosta luopua. Tässä onkin asian vakava ydin: Kysymyksessä on kristikunnan omasta piiristä nouseva kapina vanhaa Raamatun ajatonta oppia vastaan ja sen uushengellinen tulkinta.

Näinä aikoina kristikunnassa vallitseekin merkillinen hiljaisuus siitä muutoksesta, mikä juuri nyt tapahtuu hengellisessä maailmassa. Yksityiset uskovat ovat usein kiinnostuneita saamaan faktatietoa tämän ajan uusista hengellisistä virtauksista, mutta merkille pantavaa on, että seurakuntien papit, opettajat ja johtajat itse ovat omituisen hiljaisia ottamaan minkäänlaista kantaa uusiin asioihin ja ilmiöihin. Uskon tämän johtuvan siitä, että he eivät tahdo tiedostaa mahdollista totuutta, vaan haluavat siirtää ratkaisut kannanotoista kauemmas tulevaisuuteen. Ja siksi he joutuvat sallimaan mahdolliset eksytykset ainakin niin kauan, kun ne vielä näyttävät edes ulkonaisilta puitteiltaan liittyvän Raamatun sanomaan.

Jatka lukemista Jumalan kansan viimeinen taistelu – taistelu evankeliumista →